Minne mennä, kun kaasuauto köhii? Kaasuautojen huollossa on omat niksinsä, ja onpa hyvä, että alan ammattitaitoa on muuttanut maahamme. Parempaa toimialaa ei voisi italialainen maahanmuuttaja yritykselleen keksiäkään kuin kaasuautojen huolto. Italialla on pisin historia kaasuautoilussa, 1930-luvulta alkaen, joten osaamista ja tuotteita löytyy. Ja pitserioita pursuavassa maassammehan vallitsee kaasuautoalalla vielä lähes täydellinen tyhjiö.
Silti jo vähälukuinenkin kaasuautokanta tarvitsee osaavaa huoltoa. Vierailimme eilen Oragas Oy:ssä Helsingin Viikissä. Volvon oire oli tuttu, niitä oli tullut vastaan ennenkin ja hoitoa on luvassa. Yritys asentaa kaasujärjestelmiä suomalaisautoihin sen minkä kerkiää ja on myös ryhtynyt kouluttamaan asentajia ympäri Suomen.
Toimitusjohtaja Davide D'Angelantonio tutkii, mikä Volvoa vaivaa
Ruotsissa alkaa monin paikoin liikennebiokaasun kysyntä ylittää tarjonnan. Niinpä biokaasun raaka-ainetta etsitään määrätietoisesti. Nyt kelpaavat jo vanhat farkutkin polttoaineeksi. Boråsin korkeakoulussa on keksitty menetelmä, jolla vanhoista vaatteista erotetaan ympäristöystävällisellä kemikaalilla tekokuidut ja orgaaniset kuidut. Jälkimmäisestä aineksesta voidaan valmistaa etanolia tai se voidaan mädättää biokaasuksi.
Ei hassumpi idea, nimittäin yksillä farkuilla ajaa kuulemma 5 km. Ja vaatejätettähän tulee valtavasti. Farkkujakin ostetaan Ruotsissa 15 miljoonat vuodessa eli 75 000 000 km:n polttoaineen verran. Pelkästään Boråsissa tulee kaikenlaista vaatejätettä 17000 tonnia vuodessa.
Menetelmää kehitellyt professori Mohammad Taherzadeh ennustaa, että jonain päivänä vaatteista tulee pantillista palautustavaraa.
Tänään klo 13 on Ruotsin 100. liikennebiokaasun tankkausaseman avajaiset. Västerås saa toisen biokaasuasemansa, jonka on perustanut Svensk Växtkraft AB.
Växtkraft on yhtiö, jonka omistavat Västmanlannin läänin alueen kuntien jätehuoltoyhtiö, Västeråsin kaupungin energiayhtiö, valtakunnallinen maataloustuottajien järjestö ja 17 paikallista maatalousyrittäjää. Polttoaine valmistetaan kotitalouksien ruuantähteistä, jotka perheet jättävät keräysastioihin ruskeissa paperipusseissa, sekä maatilojen peltobiomassasta. Liikennebiokaasun lisäksi yhtiö tuottaa osakasmaatiloille edullista biolannoitetta. Siksi ne eivät tarvitse enää kalliita keinolannoitteita ja ympäristökin pelastuu.
Sillä Västeråsin ensimmäisellä tankkausasemalla ja monella muullakin tankataan tässä Anu tuli taas tankkaamaan -videossa. Se toinen video sisältää sitten ohjeita maapallolla matkustaville.
Ruotsin ekoautoiluyhdistys Gröna Bilister kokeilee päästä biokaasuautolla läpi Ruotsin. Tankkauspaikat ovat pääosin tuttuja meidän reissultamme. Sitten meidän turneen biokaasuasemia on vain tullut lisää ja voi hyvinkin yrittää päästä biokaasulla koko matkan, jos Bodenin kaasussa riittää ytyä.
Tempauksella on tarkoitus näyttää, että biokaasu on koko Ruotsin polttoaine. Nyt on kyllä otettava tavoitteeksi, että biokaasu on joidenkin vuosien päästä myös koko Suomen polttoaine!
Matkan vaiheet voi lukea GB:n matkablogista.
Taas on Ruotsissa avattu uusi tankkauspaikka. Sundsvallissa näkemämme AGAn rakenteilla ollut tankkauspiste Preemin kylmäasemalla on vihitty käyttöön eilen aamupäivällä. Joskin nyt aluksi pumpusta tulee maakaasua siihen asti, kunnes nesteytetyn liikennebiokaasun (LBG) tuotantolaitos valmistuu syksyllä. Tästä paikasta tulee näillä näkymin Ruotsin ensimmäinen tankkausasema, jossa voi tankata biokaasua sekä kaasumaisessa että nestemäisessä muodossa.
Ruotsissa ne kunnat, joissa ei vielä ole biokaasun tankkausmahdollisuutta, ovat hätää kärsimässä. Eräässäkin kunnassa, taisi olla Gävle, päättäjät kiirehtivät asian korjaamista, ettei heidän kuntansa jäisi viimeiseksi kunnaksi, joka ottaa käyttöön liikennebiokaasun. Imagohaitta on liian suuri kestettäväksi kunnalle, joka on polttoaineellisesti jälkeenjäänyt.
On se vaan siistiä ajaa biokaasulla täälläkin kotikonnuilla Kontiolahdessa. Vaan se on väliaikaista vielä, koska kaasutankki on enää puolillaan.
Katsotaanpa, mitä Ruotsin biokaasurintamalla on tapahtunut matkamme jälkeen. Process Nordic -lehti kertoo, että pieni lundilaisyritys Bioprocess Control on saanut ensimmäisen kiinalaisen asiakkaansa. Tämän innovaatiofirman (jonka nimi muistuttaa aika paljon merkittävän biokaasun jakeluasemia ym. toimittavan Processkontroll-yrityksen nimeä) osaamiseen kuuluu mm. palkittu Biogas Optimizer -tuote, jonka avulla biokaasun tuottaja voi saada laitoksestaan irti enemmän energiaa ja tuloja. Kiinan biokaasumarkkinoiden odotetaan kasvavan 40%:n vuosivauhtia.
Kiinasta puheenollen, Euroopan komission ympäristöosasto tiedotti eilen, että länsimaiset kuluttajat ovat vastuussa kolmasosasta Kiinan CO2-päästöistä. Kiina päästelee 21% koko maailman CO2-päästöistä ja suuri osa niistä johtuu viennistä länsimaihin. Väestönkasvu ja elintapojen muutokset aiheuttivat vain vähäisen määrän Kiinan päästöistä. UNEPin Global Trends in Sustainable Energy 2009 -raportin mukaan Kiinan investoinnit uusiutuvaan energiaan kasvoivat 18% vuonna 2008 ja olivat 15,6 miljardia dollaria (Euroopassa kasvu oli 2%). Ilmeisesti siis Kiinan ansiosta uusiutuvan energian investointien summa ylitti ensimmäistä kertaa investoinnit uusiutumattomaan energiaan.
Mutta takaisin Ruotsin kuulumisiin. Sundsvallin kunnan kehitysyhtiö Fokusera (kuten JOSEK meillä) tekee esiselvitystä suuresta biokaasulaitoksesta. Tällaista työtä tehdään, koska Fokuseran mukaan Sundsvallin kunta harjoittaa tulevaisuuteen suuntautuvaa ympäristöpolitiikkaa. Ja sehän nähtiinkin matkalla omin silmin.
Hallands Nyheter kertoo, että Falkenbergissä on muutama päivä sitten vietetty nuorisopuhallinorkesterin juhlallisesti säestämänä ympäristöystävällisiä vihkiäisiä. Falkenbergin kunnanhallituksen puheenjohtaja, keskustalainen Mari-Louise Wernersson vihki sekä uuden biokaasuaseman että pitkänmatkan biokaasubussin, joka kulkee Boråsin ja Falkenbergin Ullaredin väliä. Wernersson ajelee itsekin biokaasuautolla ja näyttää kuvassa, miten kaasuautoa tankataan.
Vielä yksi uutinen: Gröna Bilister on tänä vuonna ensi kertaa arvostellut Ruotsin markkinoilla olevat polttoaineet. Biokaasu voitti.
