Liikennebiokaasu.fi

11.6. 2009

Mitäpä sitä ei kestäisi liikennebiokaasun vuoksi. Unettoman yön jälkeen alan virkistyä siinä vaiheessa, kun saavumme aamulla OKQ8:lle tankkaamaan biokaasua ja huomaan, että huoltoaseman pihalla on mielenkiintoisesti käynnissä biokaasukonttien vaihto. Lisäksi siellä on niin monta tankkaajaa, mm. biokaasukuorma-auto, Stockholm Vattenin Sprintteri ja Opel Combo, ettemme ehdi jäädä jonottamaan vaan päätämme tankata myöhemmin. Kiirehdimme Vikingin terminaaliin ottamaan vastaan laivalla saapuvan Joensuun Seudun Jätehuolto Oy:n delegaation.

Tukholman Liikenne, SL, on järjestänyt meille biokaasubussien ja bussivarikon esittelyn. Väsymys haittaa sen verran, etten ymmärrä videoida jätehuoltoyhtiön hallituksen pakokaasuhaistelua biokaasubussin peräpuolella, vaan keskityn kuvaamaan bussin tankkausta. Biokaasu tulee varikolle putkea pitkin läheiseltä Tukholman Veden Henriksdalin jätevedenpuhdistamolta. 

Käymme esittelemässä delegaatiolle lähimmän biokaasun tankkausaseman. Sitten viemme joukkomme Tukholman tekniseen virastoon, jossa Miljöbilar i Stockholm -projektin päällikkö pitää meille esitelmän liikennebiokaasusta ja ympäristöautoista Tukholmassa. Vaikka biokaasua painotetaan sen erinomaisuuden vuoksi, myös muita biopolttoaineita ja teknologioita pidetään tärkeinä. Kaupungin virastossa työskentelee kuusi henkilöä uusiutuviin polttoaineisiin siirtymisen nopeuttamiseksi.

Tukholman liikennebiokaasuhistoria alkoi 40-luvulla, kuten Helsinginkin. Mutta se katkesi välillä, kuten Helsinginkin. Ja toisin kuin Helsingissä, se jatkui 90-luvun puolivälissä alkaen pilottiprojektilla ja 20 biokaasuautolla. Tärkeä virstanpylväs kehityksessä oli vuoden 2003 strateginen poliittinen päätös: biokaasun ympäristön kannalta parhaaksi käyttötavaksi nähtiin liikenne. Tuli projekteja, tuotantoa lisättiin, solmittiin biokaasun jakelusopimus AGAn kanssa ja seurasi läpimurto taksien ja yritysten siirtyessä biokaasun käyttöön. Välttämätön kunnallinen panostus oli luonut liiketoimintamahdollisuuksia ja syntyi uutta kaupallista yritystoimintaa.

Tukholmassa on nyt 11 biokaasun jakeluasemaa, tavoitteena on 25-30. Kaupunki pyrkii edistämään muutosta autovalmistajien ajattelussa, sillä Tukholmassa halutaan käyttää tehdasvalmisteisia biokaasuautoja. Siinä se poikkeaa Linköpingistä, missä teknisen viraston innovaattorit aloittivat jo alun alkaen oman konversiobisneksen.

Ongelmakin on käsissä: mistä saada riittävästi kaasua. Tukholma on arvioinut mahdollisuutensa biokaasun tuotannon lisäämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Kaasunjalostus otetaan käyttöön myös niillä jätevedenpuhdistamoilla, joilla sitä ei vielä tehdä. 50% biojätteestä pyritään erilliskeräämään ja mädättämään biokaasuksi. 15% kesantopelloista voidaan ottaa energiakasvien viljelyyn. Lannat lehmä- ja sikatiloilta on laskettu mukaan. Jäljelle jää vielä toistaiseksi mukaan laskemattomat teollinen jäte ja kaatopaikkakaasu. 10 vuoden päähän yltävän vision raaka-ainepotentiaali mahdollistaa biokaasulle 5% osuuden polttoainemarkkinoilla.

Ja kymmenen vuoden päästä uskotaan Ruotsissa puujäteperäisen termisen biometaanin tulevan jo kaupalliseen käyttöön ja sillä voidaan laajentaa biometaanimarkkinoita todella paljon.

Käymme vielä tankkaamassa Volvoon biokaasua sen alkuperäisellä kotiasemalla ja lähdemme sitten Suomeen yhdessä toisten kanssa. Tuliaisina 400 kuvaa ja videota 15 kunnan liikennebiokaasutoiminnasta, kirkastuneita ideoita ja innostavia esitteitä. Sekä 3000 kilometrin matkalasku.

10.6. 2009

Linköping on biokaasupyhiinvaelluksemme todellinen Mekka. Ruotsin liikennebiokaasun menestyksekäs historia alkoi täältä 1980-luvun loppupuolella dieselbussien aiheuttamasta ilmansaasteongelmasta. Sitä lähdettiin ratkaisemaan jätevedenpuhdistamon biokaasun liikennekäyttökokeilulla. Teknisen viraston ensimmäinen konvertoi-se-itse -kaasuauto oli Saab, joka kulki vain viittäkymppiä eikä kolmosta suuremmalla vaihteella. Kaasussa oli liian vähän metaania ja liikaa hiilidioksidia.

Viisi konvertoitua Scania-bussia lähti oikeasti liikenteeseen vuonna 1992. Kolmen vuoden kuluttua kaupungin päättäjät päättivät, että ympäristöasiat saavat maksaa ja biokaasuun päätettiin sijoittaa enemmän rahaa.  Vuonna 1997 vihittiin käyttöön uusi mädättämö ja biokaasubusseja oli jo 27. Vuonna 2000 Linköping oli maailman kärjessä 60 biokaasubussilla ja kolmella biokaasujäterekalla. Markkinointiin ruvettiin panostamaan, kun julkinen tankkauspiste avattiin 2001. Seuraavana vuonna valmistui uusi biokaasun jalostuslaitos. Kunnan teknisen yhtiön Tekniska Verkenin tytäryhtiö Svensk Biogas syntyi vuonna 2003 aikaisemmasta Linköping Biogas AB:stä. Uusi bussivarikko hidastankkausjärjestelmineen avattiin 2004. Linköpingin biokaasuyhtiö laajensi toimintaansa Norrköpingiin vuonna 2005. Ja siitä vuoden päästä tankkausasemia oli pystytetty seudulle jo 14. Maailman ensimmäinen biokaasujuna Amanda otettiin käyttöön.

Vuoteen 2007 tultaessa biokaasuteknologiasta ja -asiantuntemuksesta  oli tullut Linköpingille vientituote. Sitä varten jouduttiin perustamaan yksityinen yritys Swedish Biogas International viemään osaamista muualle Ruotsiin ja ulkomaille, koska kansainvälisen bisneksen ei katsottu sopivan kunnalliselle yhtiölle. Näin nähtiin, että 12 vuotta sitten tehty linjaus ympäristöasiohin sijoittamisesta oli johtanut maailman huipulle ympäristöteknologiassa. Merkillepantavaa on, että Linköping aloitti liikennebiokaasun edistämisen jo ennen kuin Ruotsin valtio alkoi myöntää siihen tukea.

“Meillä on hyvät poliitikot”, sanoo Helena, kaupungin ympäristöasioiden koordinaattori, jonka tapaamme Linköpingin kaupungintalolla. Kuulemma biokaasu on ainoa asia, josta puolueet ovat sataprosenttisesti samaa mieltä. Poliitikot ovat ylpeitä kaupunkinsa biokaasusaavutuksista. Eikä syyttä, Linköping on ollut moottori biokaasun kehitykselle koko Ruotsissa. 

Olemme sopineet tapaamisen myös Swedish Biogas Internationalin toimistolle, jossa meille pidetään esitelmä yrityksen kiehtovasta toiminnasta. Saamme myös kierroksen tuotantopaikoilla. Näemme jätevedenpuhdistamon reaktorit, kiinteän biojätteen mädättämön reaktorit, Östgötatrafikenin ja Veolian bussivarikon, biokaasun kompressointiaseman ja sen vieressä olevan tankkausaseman. Myöhemmin palaamme vielä kerran omin päin katsomaan biokaasulaitoksen työntekijöiden autoja ennen kuin he ehtivät lähteä töistä. Silläkin uhalla, että ehdimme nääntyä nälkään ennen Maxiin pääsyä. Tekniska Verkenin konvertoimassa uudessa Citroën C5:ssä on hieno ennennäkemätön biokaasun käyttöön viittaava CBG-mallimerkintä (maakaasuun viittaavan yleisen CNG:n sijaan).

Bussiasemalla voi aistia ilmanlaadun erinomaisuuden. Siellä seisoskelee ihan mielellään biokaasubusseja katselemassa, ei haise pakokaasu. Kaikki kaupunkibussit kulkevat biokaasulla, samoin 1500 muuta ajoneuvoa. Linköpingin liikennepolttoaineesta lähes 7% on biokaasua. Kun tuotanto kolminkertaistuu neljän vuoden sisällä, siirtyy 270 seutubussia biokaasun käyttäjiksi.

Juna- ja bussiaseman vastapäisessä puistossa on kaupungin prosenttiperiaatteen (1% rakennusinvestointien budjetista käytetään taiteeseen) mukaisesti tilaama veistos, joka on taiteilija Monika Goran näkemys mädätyksen ja metaanin olemuksesta. Taideteos tilattiin biokaasulaitoksen rakentamisen yhteydessä, mutta päätettiin sijoittaa puistoon kaiken kansan nähtäväksi.

Norrköpingissä käymme kolmella biokaasuasemalla, joista Rejmesin Tankalla oleva on remontissa. Bussivarikon vieressä on Eonin vanha tankkauspiste, jonka vieressä on vielä paketissa uusi. Tankkaamme Qstarin asemalla. Nyköpingin tankkauspaikka emme löydä, sillä se onkin muuttanut. Löydämme sittenkin. Huomaamme yhtäkkiä opasteet tiellä ja niitä seuraamalla löydämme Svensk Biogasin tankkauspisteen Statoilin aseman vierestä.

Tulemme illalla Tukholmaan. Huomenna laivalla saapuvan Joensuun Seudun Jätehuolto Oy:n delegaation etujoukkona käymme tutkimassa reitit ja kohteet etukäteen ja säädämme hiukan suunnitelmiamme. Ehdimme vielä käydä yhdellä jätteenpolttolaitoksella sekä kolmella biokaasun tankkausasemalla, jotka ovat kaikki Statoilin asemilla. Yhdessä kaasu maksetaan kassalle, kahdessa on automaatti. Kävelemme katselemassa Centralstationin takseja. Taxi Stockholm on tilannut 200 kpl uusia tänä kesänä konvertoitavia Volvoja, joita voi ajaa sekä etanolilla että biokaasulla. Ja lisäksi 150 muuta biokaasuautoa. Liikenteessä näkyy monenlaisia miljö-autoja, joiden kukkakoristukset olisivat kelvanneet 60-luvun hipeillekin.

Liikenne Tukholmassa on nopeaa seikkailua tunneleissa, ympyröissä ja exiteissä. Voi huomata olevansa menossa sinne, mistä on tulossa. “Biokaasulla kaikki harhaanajot ovat OK”, sanoo ajamisen taitavasti ja turvallisesti hoiteleva matkakumppani.

Hotelliksi itseään kutsuvassa etukäteen varatussa majoituspaikassa en iltamyöhällä kestä konttityyppisen “huoneen” epämukavuuksia ja mukavuuksien puutetta. Päättelen olevani mahdollisesti hyvin väsynyt, koska saan päähäni, että nyt riittää tämä homma. Jätän itselleni varmuuden vuoksi pienen mahdollisuuden tulla huomenna toisiin ajatuksiin.

9.6.2009

Aamulla Svensk Växtkraftin biokaasuasemalla Västeråsissa tapaamme ensin suomea puhuvan tankkaajan. Auto näyttää kuuluvan asunnonvälitysyritykselle nimeltä Mimer, jonka nettisivuilta löytyy myös erilliset ympäristösivut. Ruotsissa on normaalia olla ympäristötietoinen. Meidän kanssa samaan aikaan on tankkaamassa myös koululaiskuljetusmerkillä varustettu pikkubussi sekä VW Caddy Ecofuel.

Valtaosa Västeråsin kaupunkiliikenteen isoista ja pienistä busseista on ympäristösyistä biokaasukäyttöisiä. Kuulemma bussikuskien mielestä ne ovat myös notkeampia ajaa.

Eskilstunassa meillä ei ole onneksi tarvetta tankata, nimittäin meillä ei ole Eskilstunan Energi & Miljön biokaasuasemalle sopivia kortteja. Yleensä näkemillämme biokaasun tankkausasemilla on kaksi pumppua, niin täälläkin. Se on tarpeen, sillä toiseen on juuri tullut jokin vika. Jäämme seuraamaan tilannetta. Eipä aikaakaan, kun NPS-huoltoyhtiön auto saapuu paikalle ja pumppu korjataan. Myös meidän tankkaus olisi onnistunut, sillä paikalla olleet kunnan Energi & Miljö -yhtiön miehet olisivat avuliaasti järjestäneet asian. Vaan ei viitsitty, kun oltiin juuri tankattu Västeråsissa.

Katrineholmissa eräällä huoltoasemalla projektipäällikkö päättää kokeilla, miltä tuntuu ajaa, jos tankkaa Volvon bensatankkiin 60% etanolia. Hämmästyksekseen ei huomaa mitään eroa.

Menemme Katrineholmissa myös Svensk Biogasin biokaasuasemalle, jossa on juuri tankkaamassa Katrineholmin kunnan auto. Asema sijaitsee Rosenholmin jätevedenpuhdistamolla. Myös jäteauto käy tankkaamassa ja käyttää samaa pientä suukappaletta kuin henkilöautotkin (isompaa siellä ei olekaan). Jäteauton tankkaus näyttää kestävän 6 minuuttia. Pari muutakin autoa käy sinä lyhyenä aikana, minkä asemalla vietämme.

Örebrossa näemme samalla pysähdyksellä pari kiintoisaa rakennustyömaata. Linköpingiläinen yhtiö Swedish Biogas International (josta kerron myöhemmin enemmän) rakentaa sinne 56 GWh:n biokaasulaitosta, joka valmistuu syksyllä -09. Toinen työmaa on jo melkein valmiina oleva biokaasuputki, jonka rakentavat Örebron kunta ja Oden. Örebron kunnan päättäjät ovat päättäneet, että nyt rupeavat meidän kulkupelit kulkemaan biokaasulla. Kunnan pitkäaikainen sopimus kaasun ostamisesta on mahdollistanut Swedish Biogas Internationalin investoinnin biokaasulaitokseen, jossa aiotaan mädättää erityisesti energiakasveja.

Käymme Örebrossa vielä parilla tankkauspaikalla, jotka ovat molemmat Svensk Biogasin. Ensimmäinen on Pizza Sallad Kebab Gatukökin vieressä ja toinen on Rejmesin kylmäasemalla. Hinta molemmilla, kuten muillakin Svensk Biogasin asemilla, on 10,95 kruunua normaalikuutiolta. Bensaekvivalenttihintana se on 9,95 kruunua/litra eli 0,91 euroa.

Motalassa pyörimme etsimässä parkkipaikkaa ja arvaan, että kohta ostetaan liput sattumoisin lähellä näkyvään Motalan Motormuseetiin. Biopolttoaineiden historiaa on esillä: Näemme Husqvarna-merkkisen häkäpönttöpolkupyörän, jonka moottori on vuodelta 1937 ja kaasuaggregaatti vuodelta 1940. Näemme myös Ruotsin ensimmäisen kuorma-auton, joka oli aikoinaan etanolikäyttöinen.

Motalassakin on Svensk Biogasin tankkausasema. Biogas - världens renaste fordonsbränsle. Tankkaamassa on kunnan auto, jossa lukee, että Motalassa ajetaan biokaasulla.

Matkalla Mjölbyhyn ihailen avaraa modernia peltomaisemaa, jossa näkyy ilmastosivistyksen merkkejä. Tuuliturbiineja. Mainoständejä, joissa kehotetaan valitsemaan lähiruoka. Maanviljelijöiden perustaman biodieseliä valmistavan Energifabrikenin mainoskyltti rypsipellolla.

Mjölbyssä käymme Qstarin kylmäasemalla, jossa on Svensk Biogasin tankki sielläkin. Qstar myy myös mystistä Qmiliä, joka osoittautuu 2% biodieseliä sisältäväksi dieseliksi.

Tulemme illalla Linköpingiin ja onpa tuuria taas: biokaasujuna Amanda seisoo laiturissa, kun saavumme rautatieasemalle. Käymme ihailemassa Amandaa ulkoa ja sisältä sekä kuvaamme sen lähdön Västervikiin.

Käymme vikkelästi katsastamassa suurimman osan kaupungin viidestä Svensk Biogasin tankkauspisteestä jo saman tien. Yksi on Rejmesin asemalla, yksi Gumpekullan biokaasun kompressointiaseman vieressä, yksi Preemin asemalla, yksi bussivarikolla ja yksi jossain. Alkaa mennä jo asemat sekaisin ja on aika lähteä kyselemään illan päätteeksi majoitusta, joka löytyy niin ilmastofiksusta keskustasta, ettei sinne oikein meinaa liikennesääntöjä rikkomatta päästä edes biokaasuautolla.

8.6.2009

Östersundin kunnalla on biokaasun tankkausasema lähellä jätevedenpuhdistamoa. Toisin kuin Skellefteålle, kelpaa Östersundille myös biokaasuturistien rahat. Tankkaamme luottokortilla 9 kruunun kuutiohintaan yhdessä samaan aikaan Bernersin tyylikkäästi teipatun VW Passatin kanssa.

Vierailemme Östersundin kaupungintalolla ja tapaamme vihreän liikenteen neuvojan. Saamme häneltä nipun kunnan julkaisemia brosyyrejä Biogas och gasfordon i Östersund, ruotsiksi ja englanniksi. Hän vie meidät kaupungintalon kellariparkkiin katsomaan biokaasuautoja. Östersund on saavuttanut etuajassa tavoitteensa kaasuautojen määrän kehityksessä. 150 biokaasun tankkaajaa pyrittiin saamaan kolmessa vuodessa, mutta se veikin vain kaksi vuotta. Jätevedenpuhdistamon kaasukapasiteettia riittää 350 autolle ja nyt laaditaan jatkosuunnitelmia liikennebiokaasun jakelun turvaamiseksi kysynnän kasvaessa.

Ruotsissa voi tankata monenlaisia polttoaineita. Framtids Bränslen valmistaa paradieseliä, jonka tankkauspaikkaa käymme katsomassa Sundsvallissa. Paradiesel on FT-dieseliä, joka valmistetaan tänään ulkomaisesta maakaasusta, mutta huomenna ruotsalaisesta biomassasta.

Seuraavaksi ajamme katsomaan, miten Sundsvallin kunta satsaa liikennebiokaasuun. Tänä vuonna Sundsvalliin valmistuu MittSverige Vattenin ja Scandinavian GtS:n yhteistyönä kryotekniikkaa käyttävä nesteytetyn biokaasun eli LBG:n tuotantolaitos sekä jakeluasema. AGAn tornimainen LBG-varasto näkyy jo kauempaa ja opastaa meidät tulevalle tankkausasemalle.

Sundsvallissa voivat jäteautot jo nyt tankata biokaasua, sillä sitä ostetaan konttitoimituksena Östersundin kunnalta ja tankkaus tapahtuu yksinkertaisella mobiiliasemalla, jota käymme katsomassa.

No niin, tällaista se on matkustaa ilmastofiksun projektipäällikön kanssa: nyt sitten syödään ainoastaan Maxeissa hampurilaisia. Myös silloin, kun on vasta äsken syöty, jos Max sattuu kohdalle. Ja myös silloin, kun ei vielä ole nälkä. Allt om Miljöbilar -lehtiä ostetaan kannatuksen vuoksi kaikkialta, mistä niitä löytyy.

Maxissa luen Sundsvalls Tidningistä, että biokaasulle on kysyntää ja tarjonnan varmistamiseksi suunnitellaan yhteistä uutta biokaasulaitosta Östersundin kanssa.

Illalla Uppsalassa koittaa biokaasubussibongarin onnenpäivä! Heti kadulle astuessamme tulee vastaan kerralla kolme vihreää biokaasubussia. Ja hetken päästä lisää. Keltaisia hauskoja biokaasukäyttöisiä koulubusseja sekä yhä enemmän vihreitä kaupunkiliikenteen busseja näemme varikolla, missä bussit ovat yön yli hidastankkauksessa, jokainen omassa pisteessään. Bussivarikon vieressä on myös julkinen biokaasun tankkauspaikka ja vaikka onkin jo iltakymmenen, myös täällä näemme tankkaajan.

Käymme vilkaisemassa myös toisen dieselajoneuvoihin käyvän polttoaineen, EcoParin, tankkauspaikkaa. Kaikesta päätellen Fischer-Tropsch -dieseliä on ollut täällä kaupallisesti saatavana jo kauan, sen verran vanhalta tankki näyttää. Myös EcoPar AB on siirtymässä fossiiliraaka-aineen käytöstä uusiutuvaan eli jatkossa se valmistaa biokaasudieseliä.

Hieman ennen puoltayötä väsähdämme Enköpingin kohdalla ja pysähdymme tankkaamaan unta.

7.6.2009

Ensimmäinen kohteemme Ruotsissa on maailman pohjoisin biokaasuasema Bodenin kunnassa Lapissa. Biokaasuasema on kunnan ylläpitämä ja sijaitsee varuskunnan vieressä. Tankilla on hyvät käyttöohjeet. Tavallisilla korteilla voi maksaa ja tankki tulee täyteen jos ei ihan pikavauhtia niin ainakin kohtuullisessa ajassa. Hinta on 8,75 kruunua normaalikuutiolta.

Sunnuntaipäivänä on kiva käydä katsomassa, millaisia autoja on parkkeerattu Bodenin kunnan Bilpoolille. Sieltä löytyy ainoastaan mukava kokoelma biokaasuautoja ja pari etanoliautoa. Siinäpä hyvä malli Suomen kunnille!

Ruotsin puolelle tultaessa ei huomaa eroa elintasossa. Mutta hampurilaisbaarissa alan epäillä tulevani hiukan alhaisemman sivistystason kulttuurista. Ruoka-annoksen voi valita vaikka hiilitaseen perusteella. Max-pikaravintola kertoo ilmastokompensoivansa CO2-päästönsä sataprosenttisesti istuttamalla puita Afrikkaan. Se haluaa myös suojella uhanalaisia kaloja. Seinällä on myös taulu, jossa ilmoitetaan ketjun käyttävän ainoastaan tuulisähköä ja kuinka paljon sillä vähennetään CO2-päästöjä ja että niin ja niin paljon vähemmän tulee ydinjätettä tällä tavoin. Kahvi on luomua, ruoka GMO-vapaata. Ilmastonobelistikaan ei keksi valittamista.

Ajamme seuraavaksi Bodenin biokaasulla Skellefteåån, jossa haluaisimme tankata. Mutta kuten ennakkotietona olikin, asema ei tunne tavallisia kortteja, vain kunnan myöntämän kortin. Asemalla kerrotaan, että maailman puhtainta polttoainetta tuotetaan Skellefteåssa.

Matkan varrella näimme, kun yhteen metsään pystytettiin sisämaan tuuliturbiineja. Tällaisia ne ovat nähtävyydet tällä reissulla.

6.6.2009
 
Biokaasun tankkausturneen kotimaan aloituskohde on helppo valita. Se on tietenkin tällä hetkellä Suomen ainoa biokaasuasema Kalmarin maatilalla Laukaassa, Jyväskylän kupeessa.
 
Astrasta, jolla oli määrä lähteä Ruotsiin, sattuu irtoamaan Jyväskylästä lähdettäessä toinen sivupeili. Onneksi on kuitenkin biokaasuautoja, mistä valita. Joten käymme vain tankkaamassa Astran ja ajamme sitten takaisin hakemaan Volvon. Onni onnettomuudessa: huomaan, että Volvon penkillä on paljon mukavampi istua pitkällä matkalla.
 
Vaikka Laukaan biokaasuasema onkin tällä hetkellä ainoa, niin suinkaan se ei ole Suomen ensimmäinen vaan kolmas, vuodesta 2002 alkaen. Jo vuonna 1941 perustettiin ensimmäinen Helsinkiin jätevedenpuhdistamolle ja toinen vastaava vuonna 1943 samoin Helsinkiin. Ne eivät tosin enää ole toiminnassa. Vuonna 2008 perustettu neljäs on yksityiskäytössä. Mikä mahtaa olla viides?

Kalmarin tankilla 6.6.2009 © Liikennebiokaasu.fi 2009

Tässä blogissa lähdetään biokaasun tankkausturneelle.

Ensimmäinen biokaasutankkaus kesällä 2008